Miten voikaan tuntua pahalta, kun lauantaiaamuna aamupalaa syödessä tulee luettua uutinen Ranskasta. Tunne on aito järkytys, vaikka tuntuukin kaukaiselta. Tietoa hamuaa lisää, jotta saa riittävästi tietoa tapahtuneesta...uteliaisuuttako? Ehkä, vai onko se lievää turvattomuutta...
Miten kertoa lapsille tai miten varautua kysymyksiin? En varautunut mitenkään. Aamupalan syötyäni olin jo menossa valmentajakurssille. Kurssilla fiilikset katossa, itselle mieleistä tekemistä, uudet ihmiset ja paljon uutta tietoa.
Kuitenkin kurssilla odottelin, että milloin tulee viestiä ja niitä kysymyksiä Ranskassa tapahtuneesta...niitä ei tullut.
Vasta eilen yksi kysymys, miksi joku on tehnyt tuollaista. Niin, miksihän? Lyhyt vastaus ja aiheen vaihto, näin meillä käsiteltiin. Turhia sitä on vatvoa ja lopulta lapset aivan sekaisin....
Maanantaina kukaan ei enää kysele, kouluun mentiin ja arki on tässä ja nyt <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti