Blogini muutti Starboxiin

Hei!

Minun ajatuksiani voi jatkossa seurata osoitteessa: Starbox.fi ja edelleen Miraael-nimelläni.

Kevään jatkoja ja tavataan Starboxissa!

Viimeinen pitkis ennen Roomaa

Eilen tuli tehtyä viimeinen pitkä lenkki ennen 10.4. Rooman maratonia. Sää oli mahtavan keväinen, välillä vähän kuraakin lensi, mutta se ei haitannut. Huomasin jonkin aikaa juostuani, että vesipullo jäi kotiin. Oli pakko soitella matkalla kotiin ja pyytää toista perheen aikuisista kurvaamaan reittini kautta, kun tiesin hänen olevan menossa pelaamaan jääkiekkoa. Huolto onnistui täydellisesti, juoksin ajotielle ja noukin vesipullon kuskin kädestä, joka oli ulkona avoimesta ikkunasta ;) Sää oli sen verran lämmin, että ilman juotavaa en olisi tuota matkaa juossut, vaan noutaja olisi korjannut.

Yleensä mietin juostessani useita eri asioita, jotka mieleeni pälkähtää, nyt huomasin pohtivani Rooman juoksua. Yleensä en aikatavoitteita aseta, nyt kuitenkin ajatus lähelle 4 tunnin ajasta kiehtoo ja pistää laskemaan millä vauhdilla lähtisi ja mitkä olisivat realistiset tavoitteet. Onneksi tässä on vielä vähän aikaa pohtia. Nyt kuitenkin alkoivat kevennetyt pari viikkoa, ehtii tekemään pakollisia kotijuttuja, kuten pestä ikkunat - miten nuo voikaan olla likaiset!

Normaalisti pitkän lenkin jälkeen huilataan loppupäivä...no en levännyt. Päätin jo aamulla, että vaihdamme isompien lastemme kanssa huonetta ja nuorin tytöistä saa oman nurkkauksensa, pikkuveikka saa heidän huoneensa omakseen. Näin saadaan rauha taloon, toivottavasti ainakin. Tänään on edessä vielä vaatehuoneiden vaihto...huoh...mutta on se ihanaa, kun sitten pysyisi koti paremmassa järjestyksessä.....

Niin, olen huomannut, että juokseminen selkiyttää asioita. Silloin pälkähtää hyviä ideoita, muistaa tärkeitä asioita, eli juokseminen on vähän kuin pään siivousta ;) Ainoa ongelma on, että mihin ne jutut tallentaisi? Pitäisikö aloittaa kantamaan nauhuria taskussa. Sitten kun tulee taas "pling", niin voi kertoa sen nauhurille. Olisi se varmaan näky....

Tänään nautiskelen, käymme rakkaan ystävän luona ja sitten luen kirjaa - kirjat saavat minut hetkeksi istumaan paikoillaan.

Aurinkoista päivää!!!!

Yhteinen aika

Eilen meillä oli kuopuksen koululääkäri. Ennen sitä piti täyttää kaavake, jossa kyseltiin lapsen asioiden lisäksi perheen yhteisestä ajasta. Jäin oikein miettimään, miten meillä yhteistä aikaa vietetään... Haastavaa se on, kun harrastukset vie aikaa, mutta eihän se ole huono asia, jos lapset siitä nauttii. Pidän tärkeänä, että jokainen lapsista saa aikaa myös kahden kesken vanhemman kanssa, jos sitä haluaa.

Mutta joo, sitä yhteistä aikaa voi viettää mm.
* käymällä yhdessä saunassa (meillä tarkoittaa 6krt vkossa), jossa usein keskustelua käydään laidasta laitaan
* pelaamalla lautapelejä - jokainen saa valita yhden pelin
* jalkapallokentällä
* jääkiekkopelissä
* kesällä uimassa
* talvella pulkkamäessä
* ja kuten tänään, nukkumalla olohuoneen lattialla :-)

Ajoittain saan jonkun lapsista mukaan juoksulenkille, pyörällä tai mukana juoksemaan. Leipominen on kivaa yhdessä, vaikka nuo isommat neitoset jo haluavat touhuta jo itsekseenkin.
Jos minulla oli huono fiilis lappuja täyttäessä (kun luulin, ettemme tee mitään yhdessä), niin juoksulenkillä näitä miettiessäni huomasin asian olevan jotain muuta <3

Mutta kyllä sitä aikaa itsensä kanssakin kaipaa ja juokseminen on täydellinen keino siihen. Kevätaurinko ja sulat tiet, tunnen lähes lähteväni lentoon!

Seuraava perheen yhteinen matka sen kun lähenee - 7.4. lomalle...ja äiti juoksemaan :-)

Rentouttavaa pääsiäisen alkua!!!!

Hyvä juoksuviikko takana

Kyllä se vain on niin, että hyvät fiilikset lisää hyviä fiiliksiä - ja toki päin vastoin.

Viime viikko piti sisällään kaksi päivää töiden vuoksi kotoa poissaoloa, mutta se ei haitannut. Lähinnä se vaati suunnitelmaa, miten saada viikon tavoitellut juoksukilometrit täyteen.

Kun työpäivä alkaa klo 9 kokouksella ja tiedät sen päättyvän klo 17.30 ja siihen vielä klo 19 illallinen, täytyy sen päivän juoksu suorittaa aamulla. Aamuvirkulle ihmiselle tuo klo 6 ei sinänsä ole paha aika herätä, mutta aivoni ovat enemmän aamutoimeliaat, kuin kehoni lihakset ;) Juoksemista auttoi vieras ympäristö, kun kaikki paikat oli uusia, eikä ennalta tiennyt milloin mikäkin maamerkki tulee - pystyi vain juoksemaan ja katselemaan maisemia. Ja parasta oli oikeasti sulat tiet, mitä ei vielä silloin kotona ollut. Illalla onneksi ehdin käväisemään kylpylässä ennen illallista - lihashuoltoa huomaamatta.

Kaikkiaan viime viikolla kertyi 65 km juoksua. Nyt kun juoksu tuntuu taas niin taivaalliselta ja jalat vain rullaa, niin millähän saisi tuon lihashuollon sujumaan yhtä vaivatta? Että se osaa olla työlästä, jo pelkästään sen ajatteleminen ;) Tälle viikolle voisikin asettaa tavoitteeksi juoksukilsojen lisäksi lihashuollon, ainakin kahtena iltana... se on oikeasti ihan mieletön saavutus, jos tuon toteutan....

Sykevyö on jäänyt jo lähes kaksi kuukautta sitten pois käytöstä - en oikeastaan saanut siitä mitään irti - nyt kuuntelen kehoa, jos tuntuu hyvältä, niin miksi pitäisi pitkälläkään lenkillä juosta hitaammin? Eilinen 22km lenkki meni n. 5.50/km keskivautia, vaikka välillä yritinkin hidastaa (ensimmäisellä 10 km:lla taisi tulla kolme kilometrin pätkää yli 6.00/km). Pohdin lenkin jälkeen, että jos olisin pitänyt sykevyötä, olisin seurannut sykkeitä ja ahdistunut. Minulla on aina ollut korkeat sykkeet ja ehkä siksi luontaisesti lopetin niiden seuraamisen - paljon parempi mennä kehoa kuunnellen!

Kyllä tuolla säälläkin on merkitystä siihen miten juoksu kulkee - aurinko ja orastava lämpö saa mielen kohoamaan taivaisiin ja sitä myötä askelkin on kevyt (vrt. jäätävät tiet, 25 asteen pakkanen, sohjoiset tiet...). Ja sen valon tuoma yleinen energian lisäys mieleen ja kehoon - kesä tervetuloa!!!

Tämä viikko vielä treenaillaan tavoitteena 70km ja sitten ensi viikosta lähtien jo kevennellään kohti Rooman reissua... vähän jo taas alkaa kutkuttamaan ajatus numerolapusta :)


Aurinkoista pääsiäisviikkoa!!!!

Yleistä väsymystä, vai kehon tapa ilmaista ylikunnon vaarasta

Nyt kun on juoksumääriä tullut lisättyä jonkin verran, on tullut mieleen seurata kehon tuntemuksia enemmänkin. En oikeastaan ole käyttänyt sykemittaria ollenkaan tämän vuoden puolella ja se on vaikuttanut siihen, että kuuntelen paremmin miltä treeni tuntuu. 

Ja täytyy sanoa, että tämä talvi on ollut aika haasteellinen - jos ei sada vettä ja tiet ole jäässä, on lunta 10cm pyörätiellä ja jalka "muljuaa" joka askeleella. Näiden erililaisten haasteiden vuoksi olen huomannut, että jalat eivät meinaa palautua treeneistä ja kaikki treenit tuntuu raskaalta. Välillä on tullut mieleen juoksumaton hankkiminen, mutta se ei vaan tunnu omalta jutulta.

Tämän päiväinen juoksu muuttui lyhyeksi "jolkotteluksi", kun tuntui, että ei vaan irtoa... päätin palata kotiin ja nauttia perjantai-illasta lasten kanssa. Maratoniin on kuukausi aikaa, mutta se on vain maratoni - elämästä pitää nauttia ja jos juoksu tuntuu raskaalta, ei sitä ole järkevää jatkaa sillä kertaa - on vain opittava olemaan armollinen itselleen.

Huomenna on uusi päivä ja ylihuomenna.... Ja se suurin tavoite on vielä edessä päin, vasta vuoden päästä pitää tuntua joltain muulta, kulkea kuin unelma. Nämä on näitä elämän ylä- ja alamäkiä. Työn, perheen ja harrastusten aiheuttamat erilaiset stressitekijät pitäisi vain pystyä pitämään hallittavalla tasolla. Elämä on tässäkin mielessä oppimisen paikka - ole armollinen itsellesi!

Hyvää viikonloppua kaikille ja nauttikaa siitä mitä teettekin!!!