Nyt kun on juoksumääriä tullut lisättyä jonkin verran, on tullut mieleen seurata kehon tuntemuksia enemmänkin. En oikeastaan ole käyttänyt sykemittaria ollenkaan tämän vuoden puolella ja se on vaikuttanut siihen, että kuuntelen paremmin miltä treeni tuntuu.
Ja täytyy sanoa, että tämä talvi on ollut aika haasteellinen - jos ei sada vettä ja tiet ole jäässä, on lunta 10cm pyörätiellä ja jalka "muljuaa" joka askeleella. Näiden erililaisten haasteiden vuoksi olen huomannut, että jalat eivät meinaa palautua treeneistä ja kaikki treenit tuntuu raskaalta. Välillä on tullut mieleen juoksumaton hankkiminen, mutta se ei vaan tunnu omalta jutulta.
Tämän päiväinen juoksu muuttui lyhyeksi "jolkotteluksi", kun tuntui, että ei vaan irtoa... päätin palata kotiin ja nauttia perjantai-illasta lasten kanssa. Maratoniin on kuukausi aikaa, mutta se on vain maratoni - elämästä pitää nauttia ja jos juoksu tuntuu raskaalta, ei sitä ole järkevää jatkaa sillä kertaa - on vain opittava olemaan armollinen itselleen.
Huomenna on uusi päivä ja ylihuomenna.... Ja se suurin tavoite on vielä edessä päin, vasta vuoden päästä pitää tuntua joltain muulta, kulkea kuin unelma. Nämä on näitä elämän ylä- ja alamäkiä. Työn, perheen ja harrastusten aiheuttamat erilaiset stressitekijät pitäisi vain pystyä pitämään hallittavalla tasolla. Elämä on tässäkin mielessä oppimisen paikka - ole armollinen itsellesi!
Hyvää viikonloppua kaikille ja nauttikaa siitä mitä teettekin!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti