Eilinen bloginimi ei sitten millään istunut itselleni, se olisi johtanut ajatukseni aika pahasti metsään....
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Aamupalaa syödessäni mietin mikä on se juttu millä jaksan nousta aamulla sängystä tällaisena harmaana syyspäivänä. * työ josta tykkään * lapset (vaikka ne aamulla onkin ajoittain aika kiukkuisia) * päivä josta ei koskaan tiedä mitä se tuo tullessaan
- Sen olen oppinut, ettei kalenteria kannata etukäteen murehtia, se ei tyhjene millään. Lasten harrastukset (niitä alkaa 4 lapsen kanssa jo olemaankin lähes joka päivä), omat harrastukset ja yhdistys/seuratoiminta sekä normaalit arkirutiinit työssä ja kotona täyttävät päivät vaikka niitä kuinka yrittäisi vähentää.
- En ole uskaltanut lukea artikkeleita "hitaasti etenemisestä", sillä miettisin vain miten minun täytyisi muuttua. Jos olen kotona koko illan, en osaa olla tekemättä mitään, vähintään kädessäni on neulepuikot - mutta haittaako se? Kun vielä tuntuu hyvältä ja tiedän tämän olevan tämän hetken juttu; lapset ovat vielä siinä iässä, että tarvitsevat kyydit treeneihin, mutta muutama vuosi ja vanhin kulkee jo omineen..... ja arviolta 10 vuotta, eikä kyytejä tarvitse juuri kukaan.....
Nyt on kahvi juotu ja työt kutsuu..... raikasta, joskin sumuista säätä uhmaamaan työmatkapyöräillen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti